Tie opinnoista työelämään poikkeusoloissa

Aloitin Bureaulla työharjoittelun lokakuussa 2019. Työharjoittelujaksoni kesti puoli vuotta ja tein kyseisen ajan kolmea työpäivää viikossa opiskelujeni ohella. En ollut koskaan edes ajatellut lähteväni kiinteistöalalle, mutta onneksi silmään sattui erinomaiselta kuulostava harjoittelupaikka markkinointiassistenttina. Kesän jälkeen työtehtäväni vakinaistettiin ja tällä hetkellä suoritan samanaikaisesti myös viimeisiä opintojani. Etätyöskentelyn yhdistäminen loppuopintojen kanssa on sujunut hyvin, vaikka vuosi onkin koetellut meitä kaikkia ja ollut monella tapaa hyvinkin haastava.

Kaiken tämän epätietoisuuden ja pelonkin keskellä on kuitenkin ollut ilo huomata, että maailma jatkaa pyörimistään. Toimitilojen kysyntä on ollut tasaisessa kasvussa kevään notkahduksen jälkeen. Toimistotilojen tarve ei ole hävinnyt, mutta se on koronan myötä muuttanut muotoaan. Etätyöskentelyn lisääntymisen myötä kysyntä on kasvanut muun muassa pieniä toimistotiloja kohtaan. Yritykset hajauttavat pieniä toimipisteitä eri paikkakunnilla asuville työntekijöille, ja koronakriisin myötä myös turvavälien ja turvallisuuden näkökulmat korostuvat tilatarpeissa. Entisen huonetoimistotrendin tilalla on ollut jo pitkään avarat avotoimistot, yhteisillä coworking-tiloilla, sekä kattavilla business park-palveluilla ympäröitynä. Tämä tarve ei välttämättä tule muuttumaan, mutta koronapandemian myötä tilatarpeiden keskiössä ovat työpisteiden riittävät turvavälit, sekä etätyöskentelypisteiden joustavuus.

Fyysisen ympäristön merkitys opiskelussa

Olen kuluneen vuoden aikana miettinyt myös usein tänä vuonna opintojaan aloittaneita uusia opiskelijoita. Etäopiskeluihin siirryttyä opiskeluilta vaaditaan entistä enemmän itsekuria ja itsensä johtamista. Omalla kuluneella koulutaipaleellani olen pitänyt muiden opiskelijoiden säännöllisiä tapaamisia, luentoja koululla, sekä ryhmätöitä hyvin tärkeinä. Kaiken tämän ymmärtää oikeastaan vasta nyt kunnolla, miten onnekkaassa asemassa on itse ollut oman koulunkäyntinsä suhteen. Muistan monet aivan huikeat luennot mahtavien opettajien ohjaamina ja sain myös paljon uusia ystäviä koulun kautta.

Vaikka opiskelut etenevät myös näin, on todella harmillista, että opiskelijat eivät pääse nyt tapaamaan normaalisti toisiaan ja käymään yhteisillä luennoilla, joissa olisi paremmat mahdollisuudet ryhmäytyä toisten samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Fyysistä ympäristöä miettiessä tämänhetkinen normi saattaa tuntua paikka paikoin hyvinkin uuvuttavalta, sillä on täysin normaalia, että ihmiset kaipaavat toistensa seuraan ja hedelmälliset ideat syntyvät helpommin porukassa ideoiden.

Voisin kuvitella, että varsinkin uusilla opiskelijoilla on korkeampi kynnys nyt kysyä apua toisiltaan tai he saattavat kokea olevansa enemmän yksin opintojensa kanssa, kuin mitä esimerkiksi itse olen kokenut. Opiskelijat saavat tavallisesti niin opettajista kuin toisistaankin suurta tukea koulunkäyntiin. Nyt kun ei ole ollut yhteisiä tapahtumia, joissa olisi helpompaa tutustua toisiinsa, löytää samalla aaltopituudella olevia ihmisiä, eikä tapaamiset tapahdu enää mukavissa kahviloissa yhdessä kokoontuen, voi tutustumisaste jäädä vajavaiseksi.

Etätyöskentely vaatii itsensä johtamista

Tämä vuosi on pakottanut pysähtymään ja opettelemaan uusia taitoja, sekä organisoimaan asioita entistä paremmin. Etätyöskentelyn keskiössä ovat mielestäni itseohjautuvuuden, oma-aloitteisuuden ja joustavuuden taidot, sekä herkkä reagointi oman jaksamisen kuormittumiseen. Minulle itselleni on ollut haasteellista aktiivisena ja sosiaalisena persoonana yhtäkkiä jäädäkin neljän seinän sisälle luomaan itse omat päiväni, tavallaan joka päivä alusta. Tämä yhtäkkinen muutos arkeen, johon oli totuttu, voi joskus käydä hyvinkin raskaaksi. Erityisen haastavaksi, mutta samalla myös opettavaiseksi, olen kokenut monenlaisten tehtävien aikatauluttamisen.

Vastapainoksi hektiselle työnteolle ja opiskelulle virkistystä arkeen tuovat yhteistyökumppanien tapaamiset, erilaisissa vuokrauskohteissa käynnit, sekä tiivis yhteydenpito omien työkavereiden kanssa. Tätä koko pakan kasassa pitelemistä on myös helpottanut se, että teen opinnäytetyöni toimeksiantona yrityksellemme, aihe on mielenkiintoinen ja työelämälähtöinen. Saan korvaamatonta apua ja tukea jatkuvasti, ja on helpompi saada vietyä niin työ- kuin kouluasioitakin reippaasti eteenpäin, kun molemmat elämän alueet pyörivät samojen ydinaiheiden ympärillä. Koulu on ollut myös todella joustava ja ymmärtäväinen vallitsevaan tilanteeseen.

Koen kaiken tämän keskellä olevani kokonaisvaltaisesti hyvin onnekas: saan tehdä juuri oman erikoistumisalani töitä monipuolisella toimialalla ja kehittyä uskomattoman hyvässä tiimissä. Opinnot ovat aivan viimemetreillä ja olen myös oppinut tämän vuoden aikana omasta ammatti-identiteetistäni paljon.

Näinä aikoina on tärkeää pitää omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolta, ja katsoa asioita myös kasvumahdollisuuksien näkökulmasta. Uusia asioita syntyy aina muutoksen kautta.

Kirjoittaja: Ida Välimaa, markkinointiassistentti