Ovatko toimistot historiaa?

Vuonna 2020 työnteko niin toimistoissa kuin muissakin työympäristöissä muuttui radikaalisti pandemian seurauksena. Hygieniasta ja turvaväleistä tuli ensisijaisen tärkeitä, minkä seurauksena toimistoissa työtä tekevät siirtyivät etätöihin nykyteknologian mahdollistamana. Pandemian aaltoillessa voimakkaasti lasku- ja nousukausien muodossa seuraavat pari vuotta kuluivat lähi- ja jälleen etätyökäskyjen parissa. Oli mahdotonta tietää, milloin työnteko palaisi takaisin ”normaaliksi”, mikäli normaaliin enää olisi edes paluuta.

Työympäristön muuttuneet vaatimukset

Vuonna 2023 covid-19 rajoitustoimia ei enää ole käytössä, mutta työnteon mallit ovat pysyvästi muuttuneet. Pandemian myötä henkilöstöä on rekrytoitu toimistotyöhön keskittyneillä aloilla niin hybridi- kuin etätyösuhteisiinkin myös muilta paikkakunnilta. Paluu toimistolle voi tuntua vaivalloiselta erityisesti niille työntekijöille, joilla on pitkä työmatka tai joille etätyöskentelystä on tullut luontevin tapa tehdä töitä. Kääntöpuolena raskaat pandemiavuodet ja pitkittynyt etätyöskentely ovat kasvattaneet työuupumuksen määrää globaalisti. Etätyöstä puuttuu sosiaalinen puoli lähes kokonaan ja esihenkilöiden on huomattavasti vaikeampi seurata työntekijöiden hyvinvointia ja suoriutumista.

Näiden tapahtumien myötä yritysten päättäjille on esiintynyt seuraava haaste: Miten saada työntekijät takaisin lähityöhön, jotta työhyvinvointia saadaan edistettyä? Vastauksena tähän käsite ”toimisto” ei tietyillä aloilla enää aja asiaansa. Työympäristöiltä kaivataan tällä hetkellä ensisijaisesti muunneltavuutta. Monelle työpaikka on ollut osa kotia viimeisten vuosien ajan ja nyt trendinä on tuoda koti osaksi työpaikkaa. Työpaikka ei ole enää vain paikka tehdä töitä, vaan se on sosiaalinen kohtaamispaikka, jossa on tilaa erilaiselle ryhmätyöskentelylle, ideoinnille, luovuudelle ja vapaaseen ajanviettoon. Myös arkea helpottavien palveluiden määrä on ollut voimakkaassa kasvussa. Toimistokiinteistöjen yhteyteen on avattu esimerkiksi päiväkoteja, ruokakassipalveluita, postin noutopisteitä ja harrastustiloja.

Luova tilasuunnittelu muutoksen keskiössä

Viimeiset vuodet ovat synnyttäneet pysyvän muutokseen siihen, kuinka näemme niin työnteon kuin työympäristötkin. Pandemian jäljiltä keskustelut ja tutkimukset työhyvinvoinnista, uupumuksesta ja työikäisten elämän laadusta ovat olleet nousussa.

Harvoilla aloilla etsitään enää täysin avonaista tai täysin kopitettua toimistotilaa. Tilasuunnitteluissa keskitytään yhä useammin löytämään ratkaisuja, jotka mahdollistavat monenlaisen työn tekemisen ja tiloihin luodaan erikokoisia tiimityöskentelytiloja, hiljaisen työskentelyn tiloja, luovia ympäristöjä ja viihtyisiä kohtaamispaikkoja. Tietyillä aloilla ilmenee vuosi vuodelta kiihtyvämpi työntekijäpula, mikä näkyy myös toimitilojen kilpavarusteluna kisassa, jossa työntekijöiksi halutaan houkutella parhaimmat ammattilaiset.

On selvää, että tietyillä aloilla toimistot eivät enää koskaan tule olemaan vain toimistoja. Työnteko on niin pandemian kuin kehittyneen teknologiankin myötä lopullisesti muuttanut muotoaan. Nelipäiväisten työviikkojen kokeilut sekä työympäristöjen viihtyvyyden nostaminen yksilöiden toiveiden mukaisesti vahvistavat epäilystä siitä, että toimistojen aikakausi ainakin tietyillä aloilla on mahdollisesti pian historiaa ja muuntojoustavat työympäristöt ovat tulleet jäädäkseen. Kannattaako työskentelytilaa markkinoida enää sanalla ”toimisto”?